Tarinarasti 4 – Toppoo tykkännää
Kuuntele rasti
Honka – mänty – petäjä…rakkaalla lapsella on monta nimeä. Käytetään tässä nyt tuota mänty -nimitystä.
Tervanpoltossa käytettiin mäntyä, nälkävuosien pettujauhoon saatiin ainekset männyn jälsi- ja nilakerroksesta, perinteisessä lääketieteessä männystä tehtyä uutetta on käytetty tulehduskipulääkkeenä ja päätyipä mänty Akseli Gallen Kallelan piirtämänä 10 markan, 20 pennin ja 50 pennin kolikkoonkin.
Ja entäpä, kun joku asia menee oikein kunnolla pieleen, niin sanontahan kuuluu, että “meni päin mäntyä”. Kuitenkin, jos mielesi on juuttunut kielteiseen puheeseen, itseluottamuksesi horjahtelee ja sinusta tuntuu, että kehostasi on tullut ahdistuksen tyyssija ja jos, pienetkin arjen askareet tuntuvat ylivoimaisilta ja ahdistus jäytää, niin silloin, juuri silloin suunnista mäntykankaalle! Männyt voimaannuttavat sinut vastuunottoon omasta elämästäsi ja mahdollistavat oman kehosi hyvinvoinnin.
Mattihan se kerto, että tota tää veden äärellä asuminen, ni se on hänelläki jo pienestä pittäin. Semmosena pienenä poikana isän perästä kulki ja se oli aina se verkonheitto, se ol melkein joka ilta kesällä nii lähettiin verkonheittoo. Ja sitte, sitte aina se, se verkon lappo tapahtu aamuyöstä melkein. Isäsä ei ois raaskinu herättää Mattia, niin hää aina vakkuutti iltasella, että pittää herättee. Sano aina, että: ”Minä lähen kalalle aamusella!”. Ja sitten tuota, ja kyllähän se sitten kuulemma herätti aina. Se ol ollu kyllä siinä viimestään viien aikaan.
Matti kerto, että illalla heitettiin. Silleen heitettiin verkot, että muutama verkko paikkaansa souvettiin. Siellä ol semmonen niinku Ruskee lahti. Sinne jätettiin vene ja käveltiin kottiin. Ja aamusella käveltiin taas venneelle ja souvettiin tuoas kalojen kansta ommaan rantaan.
Ei niitä kesällä passannu pittää vuorokauttakaan. Muutama tunti oikeestaa verkkoja nii se on kaiken parasta. Ja talvella se on, nyttin on huomattu talvella, ku Matin poikaha on se pääkalastaja nykyisin, että käyään kahtomassa joka kolmen vuorokauden perästä. Se on kaiken parasta. Sillon saap kunnon kalat. Nytti oli ollu, ei heillä oo ku yks jata niinku sanotaan, ja sitten siinä oli ollu kaks kuhhaa ja hauki, ja made, ja olkohan vielä lahna. Ku joka kerta on ollu kuulemma lahnakin.
Nythän on tuo kuhakii, mikä se on lie muuttunu, ku ruppee kuhia antamaan matalemmaltakii. Ei oo tarvinnu ettäälle männäkkään. Ne on kuulemma siinä, muutama sata metriä rannasta, nii siinä on heillä verkot. Eikä oo moottorkelkkoo. Moottorkelkkoo ei osteta sen takii, et kunto säilyy.
Siellä ol ennen niitä verkontekijöitä sillä kylällä. Ja Matinki isällä ol ihan vaki-ihminen, joka paulutti. Tarpeet ostettiin ja se paulutti. No sitten isän kuoleman jälkeenkin, niin sitten Matti kyllä paulutti itekin verkot.
Kotitarvekalastamistaha se ol, mut sit, sitten hyö myöhäsemmällä iällä, ku vanhemmat olivat jo kuollu ja niin niin, sitten sinne kalalle piti päästä joka tappauksessa. Niin, sitten myöski kyllä möivät. Veivät verkkoja talvellakkin, läpi talven ja lähettivät Varkauteen kalat sitte. Mutta kalalla piti saa’a käyvä vaan.
Autot, sillo kulki vielä linja-autoja. Ne autot vei ne. Se ol se vakiostaja, jolle laitettiin. Ja se oli Moisander.
Siin se bussiliikenne oli alkanu sit kehittymmään. Se oli kolmekymmentä tai kolmekymmentäviisi, sillä välillä niin. Semmosen tappaus ol, ku siinä oli melko iso rinne siin melkeen heijän peltoon kohalla siinä. Niin ne autot oli semmosia, bussit, että piti nousta pois siinä rinteen alla, ja joskus joutu miehet jopa työntii et män sinne mäelle se linja-auto. Ne ol semmosia ne autot. Oishan semmoset mäit pitäny mennä, mut ne ol ne moottorit vissiin tasamualla suunniteltu.
Se ol se kalastus niinku samalla harrastus. Kumpiko se oli se pääasia. Harrastushan se oli se pääasia tietysti siinä. Ja ruuat tuli niin ja aina vähän sai verkkorahhoo.
Vesjkansalaiselle vastapyydetyt muikut ovat kalojen kaloja ja muikkujen syönti on pyhä hetki. Aamuauringon välkehdintä vedenpinnalla ja hopeakylkisten kalojen liike tekee nautiskeluhetkestäsi upeasti voimaannuttavan. Keho kiittää ja kannattaa huikata muikunsyönnin jälkeen kiitokset itse kalasaaliin antajalle, Ahdille.
Nyt jos kahtelet tuonne vasemmalle, niin siellä on Riihisaari ja Riihisaaren museolaivat. Ainaki se S/S Salama -niminen höyrykuunari siellä pittäis näkyä. Menehän sitä ihmettelemmää.
Puhujana näyttelijä Matti Muhonen.
Kaikki oikeudet pidätetään.