Tarinarasti 7 – Leppuuta hermojas

Kuuntele rasti

Tiesitkö muuten, että se puu siinä tulitikussa on Haapaa! Mahottoman pehmyt ja kauniinvaalea puulaji. Puukolla mahottoman mukavaa vuoleskella. Pikkupoikana vuoleskelin isän kanssa heinäseipäisiin tappeja. Ne oli kuusesta tai koivusta. Semmosia peukalon paksusia, parinkymmenen sentin mittasia tappeja. Niissä oliki aika urakka, ja ne ol kovvoo puuta.

Suomahan se kerto siitä, miten jo lapsena piti ruveta työtä tekemään, sikäli mitä kynnelle kyken. Jos ei muuta, niin vaikka kun aikuset lypsi lehmiä kesäaikaan, nii olla jollaki vihalla kärpäsiä ajelemassa. Kaikkii semmosta pientä. Mitä nyt maalla huushollissa on.

Ja ennen kaikkii, isä oli tehny kolomelle nuorimmaiselle: Veikolle, Sirkulle ja Suomalle, omat haravat. Niillä sitten olivat heinäpellolla haravoimassa jälkii. Se Suoman harava ol kaikkein pienin, ku hää ol nuorin. Sitte Sirkulle ol vähä isompi, ja Veikolle tuas vielä vähä isompi. Ja, että ol ne omat nimikkoharavat, että tälleen. Että sikäli ku ikkää tul lissee, niin aina raskaampiin töihin ja… ja lehmän lypsyy opetella ja kaikkia muatöitä.

Niin. Ranta oli lähellä. Heinäntekoaikaan nii. Niin niin, sitä piti aina piästä päiväselläkin pulahtammaan järvessä. Ja siitä sit takas heinäpellolle ja sitten niihe karjahommiin. Kaikkii tämmöstä. Että siinäpä se lapsuus. Kesäaika män ihan. Talaviaika tietysti sit kouluu, koulussa. Pitkä koulumatka. Viitisen kilometrii matkoo, sitä kävellen. Ja millon suksilla, millon potkukelakalla, millon mitenkii.

Pesingillä oli sillon koulu, että silleen. Iltasella pimmeellä sitä yksinään sai taivaltoo. Eikä se sillo pelottanu, ku siihen ol tottunu siihen pimmeessä kulkemisseen, nii ei. Ei pelottanu, eikä sillon osannu oikeen ajatellakkaan, että mittää ois pelekeemistäkään.

Jos sinusta tunttuu, että elämäsi matkan varrelta on olloosi takertunu kiinni mönjäisen pikiset kokemukset ja tuntemukset, huommaat, että takerrut menneeseen elämään, niin vesjkansan neuvo tulee avuksesi. Haapa on se puu, joka kulettaa sinua lempeämmille aallonpituuksille ja puhistaa siun oloa. Käyskentele haapapuun luo ja sisäänhengitä sen vaaleutta ja puhtautta. Uloshönkäse iänikuiset mönjäsi.
Istaha kuule mättäälle, sule silimät, ja kuuntele miten mukavasti haapapuun lehti soipi. Hengitä sointuja sissään ja ulos.

Kato jostain lähettyviltä kuiva paikka, napsauta heinänkorsi suuhusi, ja pötkähä muahan pitkällesi. Rentouvu kahtelemmaa piliviä. Aloita hengitys. Kuvittele sisäänhengittäväsi pilivien valkosuutta ohtalohkosi kautta sissään, ja uloshengitä valkoisuus jalakapohjista ulos. Että silleen.

Tuossa eessä vasemmalla on Verkkosaari ja oikealla Vääräsaari ja niihin molempiinhan pääsee siltoja pitkin kävelemällä. Kokkeilehan sitä!

Puhujana näyttelijä Matti Muhonen.
Kaikki oikeudet pidätetään.