Tarinarasti 8 – Istaha ihastelemmaa
Kuuntele rasti
Ihmiset on ruvenna pinoamaan pilkottuja puitansa mitä ihmeellisimppiin, haastellisimppiin pinoihin…on tornia, ympyrrää, taloa ja vaikka sun mitä muotoa. Ja hyvältä näyttää. Ja on muuten ihan sama, peitteleekö taikka suojaako puut luonnonilmiöiltä. Kyllä se Vesj´kansa tietää, että halakastu puu kuivvaa, ennemmin tai myöhemmin, vaekka pitkällään muassa. Kunhan juhannukseks liiteriin sitten, ne puut.
Allihan se kerto, että aina, aina, yks hevonen oli. Ku ei siihen aikaan ollu mittään raktoreita eikä semmosta, konetyövoimaa. Että tuota, hevoselhan ne puuttii mehästä ajettii, ajo, isänsä talven aikaan. Ja sitte ku varsotettiinko hevosta, ja heissä ku ol pienenä hinkuyskä, ni tuota, sellanen tarina oli, että tuota, hevosen maito parantaa hinkuyskän. Ja hyöhän lypsivät niitä hevosia. Ja joivat siinä toivossa, että hinkuyskä, -yskä paranee, tuota, hevosen maijolla. Ei se kyllä sitä muistanu, että paraniko, mutta sano, että eipä tuo enää vaivaa.
Sitten oli ollu lehmiä ja kaikenlaista pikkusen. Lampaita, kanoja, sika joka kevät, joka sitte syksyllä teurastettiin. Kyllä. Mitähä muita heillä oli ollu? Nii.
Ja lampaista saivat villaa. Se oli tuota, muun muassa. Siitähän kehräs äitisä tuota lankaa ja eiku neulomaan sitte. Ja lampaat siihen, lihat syötiin. Nehän oli. Lampaat ol aina tuota ollu sillee, että ne kevväällä laskettiin vappaasti sinne saareen mehtään. Ja porukalla niitä sitte aina olivat, kun esmerkiks elokuussa on Laurin päivä, se on ”Lauri lampaita kerihti”, nii niissä maissa lampaat kokosivat aina. Ne ehittiin ja kerittiin ja sitten taas mehtään.
Niillä ol ollu korvassa se merkki. Ei sitä muuten tuota, ja ne usseesti tahto vielä niinku villiintyä sielä mehässä, että ei ollu mitenkään helppo ollu saaha syksyllä niitä sitten korjattua. Oli, oli se, kaikki, joka talosta kellä lampaita, ni oli siinä lammasjahissa, se oli ihan lammasjahti se.
Ja sitte kanoja oli ollu kanssa, ja kukkoherra siellä mukana. Nii, ja sieltä kananmunat. Ja lehmästä maitoa. Omiksi tarpeiksi, ja kyllä meijeriin laitettiin oli sitä laitettu kans. Se oli sielä laivassa kulki ne meijerimaidot joka päivä. Jonnii verran oli, et ei sitä nyt mitenkään paljon heillä ollu ollu.
Kyllä se enemmäkseen muutenki oli ollu tuota, enimmäkseen miesväki, joka käy asjoilla, ainaki siihen aikaan, ku ol ollu pieniä lapsia, ni äiti ol sidottu niihinni kanssa kottii, että ei päässy hakemaan, tuota. Mut, kyllähän ne, ei naisetkaan ihan mökkihöperönä sielä ollu, että kyllä ne käy myöski.
Ahvionsaaressa ol semmonen pikkunen kauppa oli tuota, se ei ollu montoo vuotta. Sieltä sai just just semmosta jottain ihan vähästä. Nii. Nii, ei, ei mittään semmosta, jokkainenhan paisto ja teki kotonaan, tuota, että ei siellä semmosta, mittään sellasta ollu. Kuivaa tavaraa, semmosta, jottain pientä.
Kiviapajalla oli sit enemmän tuota, siel ol kakskii kauppaa. Keski-Saimaa ja sitte se talouskauppa.
Ja Allihan se muisti kuule, että ei niissä kun, ne ol vähän niinku kyläkauppoja, ni ei niissä tuota ollu, siihen aikaan, ku ei ollu vielä sähköjä, ni sehän ol yks juttu se, että, mitä, mitä hiijen pattereita niitä piti kulettaa laivassa kaupunkii ladattavaks. Mitä ne ol, pattereita vai mitähän kummia ne oli?
Jos parisuhetta, ystävyys- tai työpaekan suhetta ja etennii nuapuruussuhetta sävyttää ärsyttävyys, jos jonkinmoinen matonaltavetomeininki ja panettelu, taikka jos iänikuinen arvostelu vaanii nurkan takana, niin kipaisehan silloin vaahteroitten luokse hengittelemään. Hengitä sisään sopusointua, yhteiselon sopusointua ja uloshengitä hermostuneisuus sekä ärtymys. Tee tätä hengitystä ainaki viisi minuuttia, nosta hymy huulille ja lausu pitkä kiitos!
Ohikulkijoihen ilahuttamiseksi harjottele nostamaan hymy huulille ja sanomaan ääneen “köllykkätä aamua”. Näin levität hyvänolonhyrinöetä ympäristöön.
Jos hymysi on kateissa, niin nosta suupielesi ylöspäen ja aivosi tulkitsee suusi asennon niin, jotta tallaajallahan on hyvä olla ja hyvää olo leviää koko elimistöösi. Harjottele hymyä peilin eessä ja sitten joku kaunis uamu läväytät harjoittelamasi hymyn kaikille ja toivotat: “Hyvvee uamun köllykkätä”!
Tämä on muuten haapavettä tämä vesistö tässä edessä. Ja kesäsin justiisa tuosta edestä kulukee monennäköstä venettä ja paattia tuonne Casinon laituriin ja takas. Ihastelehan niitä!
Puhujana näyttelijä Matti Muhonen.
Kaikki oikeudet pidätetään.