Hyppää sisältöön

Savonlinnan museo ja museolaiva s/s Mikko palkittiin Vuoden höyrylaivavarustamona

Suomen Höyrypursiseura ry palkitsi Helsingissä menneenä lauantaina Riihisaari – Savonlinnan museon ja sen museohöyrylaivan s/s Mikon Vuoden varustamo -palkinnolla. Mikko on viimeinen säilynyt esimerkki Saimaan suuresta tervahöyrylaivastosta. 110-vuotiaan Mikon tarina jatkuu edelleen toimintakuntoisena ja liikkuvana museolaivana sekä Saimaan laivatyön elävänä muistomerkkinä Savonlinnan Riihisaaressa.

Vanha puna-harmaa-musta laiva kuvattu perästä päin. Seilaa kesäkelissä järvellä ja kyydissä on ihmisiä.
S/s Mikko kesällä 2024. Kuva: Esa Innanen.

Puurunkoinen ja rautakaarinen s/s Mikko on osa Savonlinnan museon museohöyrylaivastoa. Se on viimeinen lajissaan, sillä muut Saimaan tervahöyryt ovat tuhoutuneet. Tervahöyryksi on perinteisesti kutsuttu puurunkoista rahtialusta eli höyrylotjaa, jonka runko on tervattu. Viime vuosina Mikossa on toteutettu onnistuneesti suuri määrä tärkeitä kunnostustöitä ja se on paremmassa kunnossa kuin vuosiin. Savonlinnan museo yhteistyökumppaneineen haluaa jatkaa pitkäjänteistä työtä pitämällä museotervahöyryn toimintakuntoisena ja pinnalla myös vastaisuudessa.

Suomen Höyrypursiseura on vuonna 1968 perustettu höyryaluskulttuuria ja -harrastusta vaaliva yhteisö. Se perusteli Vuoden varustamo -valintaansa seuraavasti: Vuoden höyrylaivavarustamo -palkinto myönnettiin osoituksena esimerkillisestä aluksen kunnossapidosta ja höyrylaivaperinteen vaalimisesta. Suomen Höyrypursiseura nosti esiin myös Riihisaaren monipuolisen vaikuttajaroolin Saimaan vesiliikenteen parissa sekä yhteisöjen kanssa tehdyn aluksen laajan ja pitkäjänteisen kunnostus- ja ylläpitotyön.

Museotervahöyry on rakennettu Savonlinnan konepajalla 1914, ja se sai alun perin nimekseen s/s Ensi.  Sillä ehti olla monta omistajaa ja Saimaan lisäksi se kulki niin Suomen, Viron ja Latvian rannikoilla, Syvärillä ja Laatokalla sekä Tanskan ja Ruotsin vesillä. 1920-luvulla aluksen kotisatamana oli muutaman vuoden ajan Tallinna. Pisimpään se oli yhtäjaksoisesti samalla omistajalla rahtilaivana Enso-Gutzeit Oy:llä 1937–1970. Höyrylaivojen ystävien, Museoviraston ja Helsingin yliopiston Savolaisen osakunnan ansiosta laiva välttyi romuttamiselta 1960-luvun lopussa, kun tervahöyryjen aika alkoi olla ohi. Vuonna 1970 yhtiö lahjoitti aluksen Savonlinnan kaupungille, ja viime vuosikymmenet se on ollut osana Riihisaaren ainutlaatuista museohöyrylaivastoa.

S/s Mikolla riittää ystäviä
On laajan joukon ja monien eri tahojen ansiota, että s/s Mikko on työuransa jälkeen säilynyt museolaivana näihin päiviin asti. 110-vuotiaalla Mikolla on paljon ystäviä eri puolella Suomea ja myös ulkomailla. Vielä 1990-luvulla Mikko kävi vierailulla niin Viipurissa kuin Helsingissä, mutta tätä nykyä arvokas museotervahöyry pidetään Saimaalla, liikkeellä ja toimintakunnossa. Mikko osallistuu vuosittain Saimaan höyrylaivatapahtumiin ja tekee Savonlinnassa kesäisin museolaivaristeilyjä. Kesän 2024 kohokohta oli osallistuminen Lappeenrannan Kesäregattaan, jonka yhteydessä aluksesta kuvattiin myös pian ilmestyvää dokumenttielokuvaa.

Vanhan laivan avokannella vasemmalla pino koivuhalkoja. Aikuisia ja lapsia istuu ja seisoo laivan kannella kevävaatteissaan. Sinistä taivasta, poutapilviä ja aurinkoa.
S/s Mikko kesäregatassa 2024. Kuva: Esa Innanen.

Mikon tarinan kirjaksi saattanut laivahistorioitsija, FT Sakari Auvinen toteaa aluksesta: ”Saimaan sadoista tervahöyryistä Mikko on lajinsa viimeinen ja säilynyt kuin ihmeen kaupalla. Mikosta on muodostunut lopulta kuin instituutio. Jo pelkällä läsnäolollaan se muistuttaa koko Saimaan laivaliikenteen huikeasta merkityksestä Itä-Suomelle.”

Savonlinnan museon ystäväyhdistys Saimaan purjehdusmuseoyhdistys ry on ollut tärkeässä roolissa Mikon vaiheissa viimeisten vuosikymmenten aikana. Yhdistyksen puheenjohtaja Kauko Loikkanen iloitsee Mikon nykytilanteesta: ”Historiallinen Mikko-tervahöyry on seilannut rahtialuksena yli 100 vuoden ajan onnekkaasti entisajoita meidän päiviimme. Meidän tehtävämme on pitää huolta arvokkaasta laivasta mahdollisimman hyvin.” Myös museon toinen ystäväyhdistys, tänä vuonna 100 vuotta täyttänyt Pyhän Olavin Kilta ry on ollut mukana tukemassa Mikkoa ja muita Riihisaaren laivoja.

Riihisaaren höyrylaivakeskus
Olavinlinnan kansallismaisemassa sijaitseva Riihisaari on paitsi museo myös elävä höyrylaivakeskus, joka ylläpitää höyrylaivaosaamista. Mikon lisäksi museohöyrylaivastoon kuuluvat höyrykuunari Salama ja matkustajahöyrylaiva Savonlinna, oman perinneyhdistyksensä omistama höyryhinaaja Ahkera ja Museoviraston omistukseen kuuluva luotsilaiva Saimaa. Museohöyrylaivat edustavat monipuolisesti eri alustyyppejä ja ovat tärkeä osa Suomen historiallisten alusten kokonaisuutta.

Vanha suuri laiva seilaa tummansinisellä järvenselällä. Oikealla näkyy kaupunkikeskustaa, vasemmalla laivan kulkusuunnassa pelkkää vettä, saaria ja metsää.
S/s Mikko Karvalakkiregatassa lokakuussa 2024. Kuva: Paolo Aranda.

Riihisaari – Savonlinnan museo pitää osaltaan yllä myös höyrylaivoihin liittyvää aineetonta kulttuuriperintöä, kuten museoalusten huoltoon, kunnostukseen ja liikkumiseen tarvittavaa osaamista. Riihisaari etsii ja kutsuu höyrylaivojen ystäviä ja aiheesta kiinnostuneita mukaan toimintaan. Museohöyrylaivojen säilymisen turvaamiseksi kehitetään parhaillaan uutta toimintamallia, jossa yhteisö, Saimaan kelluva kulttuuriperintö ja joukkorahoituskampanjat ovat tärkeässä roolissa.

”Mikon miehistö sekä Riihisaari – Savonlinnan museo ottavat Vuoden höyrylaivavarustamo -tunnustuksen ilolla ja ylpeydellä vastaan,” kertoo museonjohtaja Nikke Kaartinen. ”Tämä kunnianosoitus on omistettu kaikille niille, jotka ovat kaikkina näinä vuosikymmeninä olleet mukana laivan säilymisessä, kunnostuksessa, ylläpidossa ja liikkumisessa. On kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys, että maailman viimeinen tervahöyry on edelleen olemassa ja toimintakunnossa. Mikko-laiva tuo Savonlinnalle erittäin hyvää ja positiivista näkyvyyttä museolaivaristeilyillä ja höyrylaivatapahtumissa. Ainutlaatuisen aluksen pitkä historia kiinnostaa kaiken ikäisiä. Meillä on iso vastuu pitää Mikko pinnalla ja liikkeellä tulevaisuudessakin.”